Siunaustilaisuudessa tai hyvästijättöhetkessä on tapana kunnioittaa vainajan muistoa laskemalla kukkalaitteet ja seppeleet arkun läheisyyteen. Kukkalaitteen muistosanat ovat kortilla tai tekstatulla nauhalla. Kukkalaitteen voi laskea myös hiljentymällä arkun äärellä.
Kortin tai nauhan tärkein osa on omistusosa eli ketä muistetaan ja kuka/ketkä muistavat: ”Matti Meikäläistä muistaen serkut perheineen ”. Omistusosan lisäksi voi kortilla/nauhalla olla myös muistolause.
"Suruun osaa ottaen" tai muu vastaava osanottoteksti ei kuulu siunaustilaisuuden kukkiin, kukkalaite ja siinä olevat sanat lausutaan kiitokseksi/rukoukseksi/hyvästiksi vainajalle.
1. Kiittäen ja kaivaten
2. Rakkaudella muistaen
3. Ikävöiden
4. ”Nimi” muistaen/muistellen/ muistolle
5. Syvästi kaivaten
6. Kaikesta kiittäen
7. Rakkaudestasi äiti/ isä kiittäen
8. Kaivaten sinua ”nimi”
9. Rakkaudella
10. Olet aina sydämessäni
11. Kaipauksella
12. Muistoasi siunaten
13. Muistosi säilyy aina
14. Kiitollisena muistaen
15. Jälleennäkemisen toivossa
16. Lepää rauhassa
17. Jumalan rauhaa
18. Rauhaisaa lepoa
19. Lämpimästi muistaen
20. Yhteisistä vuosista kiittäen ja ikävöiden
21. Muistoa kunnioittaen
22. Hyvää taivasmatkaa
23. Sydän surua täynnä
Aamunkoitosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.
Aikamme on lyhyt,
syttyvä, sammuva kuin liekki.
Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin...
- Kari Rydman
Auta meitä Herra,
meidän Jumalamme,
sillä Sinuun me turvaudumme.
Ei kuolema ole arvoitus,
joka kerran ratkeaa,
se on ihmisen ihana oikeus
taipaleensa tehtyä nukahtaa.
Ei pelkoa taivaassa,
vain rauha ja ikuisuus.
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
- Aila Meriluoto
Ei aukene tuttu ovi, ei saavu keinuun istujaa,
joka kuunteli säveltä tuulen, pihapuunkin sirkuttajaa.
Se istujan paikka on tyhjä, kotipihakin vailla kulkijaa
Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää, vaan yhdessä kutsuimme Taivaan Isää. Ota hellästi syliisi, taivaaseen kanna. Hellyydellä peittele ja levätä anna.
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valkea välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
Enkelit soittavat kellojaan,
sua oottaa luokseen jo Luoja.
Hauras hellä ihmissydän
uupui mielin väsynein,
antoi hyvä päivä tietä
kantoi kotiin eksyneen.
Herra varjelee sinun
lähtemisesi ja tulemisesi
nyt ja iankaikkisesti.
Herra, Sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.
Herra on antanut meille elämän,
Hänen kädessään on myös
lähtömme hetki.
Herra otti hänet turvahansa,
varjelee häntä kuin silmäteräänsä.
- 5. Moos 32:10
Herra, kädelläsi uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
Heittäkää arkulle varoen multaa, siellä on ukki/mummi, siellä on kultaa.
Hiljaa siirrymme lepoon iäiseen,
Luojan suloiseen suojelukseen.
Hiljaisuuden äärellä, sä miksi käyt näin varhain.
Ain sydämissäin sinusta, säilyy muisto parhain.
Hyvä Paimen rakastaa
pientä, pientä karitsaa.
Kantaa kunnes laskee sen,
helmaan Isän taivaisen.
Hyvän ihmisen muisto
miten mieltä se lämmittää,
miten aina sen soinnusta sieluun
sävel pieni soimaan jää.
Hän hoivan hellän antaa,
tää Paimen turvainen.
Hän, joka antaa surun
antaa myös lohdutuksen.
Ihana on se tie,
joka meidät rauhaan vie.
Ihminen on kuin
tuulen henkäys,
hänen päivänsä kuin
pakeneva varjo. - Ps. 144:4
Ihmiset niin vaiti kulkee,
varjot on niin lempeät.
Hiljaa uutimia sulkee
kädet näkymättömät.
- Elina Vaara
Ilta on tullut, Luojani,
Armias ole suojani.
Jäi muistosi kaunis ja kallis meille, hyvän sydämes siunaus elomme teille.
Jokainen päivä
on yhtä lähellä ikuisuutta.
Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. - Ps. 73:26
Jumalan kämmenellä
ei pelkää ihminen.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.
Jäi jälkeesi kaipuu
jäi sanaton suru.
Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
Jäi ahkera työsi muistoksi meille,
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee,
ei metsässä enää kulkijaa. Ei saavu soutaja venheeleen, ei lähde vesille verkoilleen.
Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee,
ei metsässä enää kulkijaa.
Kesäpaikan ranta niin hiljainen,
turhaan odottaa tuttua kulkijaa.
On kalamiehen kädet rauenneet,
katse järvelle sammunut on.
Kaislat välkkyy kastepisaroista, metsä hymyy läpi kyynelten. Lepää rauhassa metsämies.
Kotiin valkeaan uuteen viimeinen venhe vie. Lempeään hiljaisuuteen päättyy kulkijan tie.
Kiitos elämän antajalle,
kiitos kehtomme tuutijalle, kiitos askelten auttajalle,
kiitos kielloista käydä harhaan, kiitos neuvoista polun parhaan.
Kahtaalle kulkee joka tie,
jostain pois ja jotain liki vie.
Kaikella on aikansa,
mutta ihminen ei tunne
Jumalan asettamia aikoja.
Kaiken tänne jätän
rikkaan kauniin maan.
Nousen taivaan sineen
ruskoon punertavaan.
Kaikki elon siteet kerran katkeaa,
muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
Katsoi Herra ajan täyttyneen,
kutsui luokseen väsyneen.
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist’ ei yhdenkään kadota sallis.
Kaunis on kuunnella
kutsua Luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.
Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen,
me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
Kevyesti kuin perhonen
laskeutuu kukkaan,
kevyesti laskeutui Luojan käsi
ja pyyhki pois tuskan.
Kotiin kaukaiseen kaipuuni saa,
tähtinen taivas tien viitoittaa.
Kun kerran viimeisen suljen
nämä silmäni unista maan,
yhä ylemmäs silloinko kuljen,
yhä kauemmas nähdäkö saan.
- Yrjö Jylhä
Kun pitkän elämän elää saa
voi rauhassa nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ, on edessä rauhaisa yö.
Kun iäisyyden kutsu soi, ei ihmisvoima mitään voi. On lähdön hetki salainen, vain Luoja yksin tietää sen.
Kaiken tänne jätän rikkaan kauniin maan. Nousen taivaan sineen, ruskoon punertavaan.
Käy enkeli vierelläs taivaanrantaa, on kulkusi kevyttä jalkasi kantaa. Et kipua tunne taivaan tiellä, on monet rakkaat vastassa siellä. Muistoissa elät keskellämme, säilyt aina sydämissämme.
Loppuvat kerran askeleet vaeltajilta, kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan. Vaan katso: Kaikki he kuitenkin mukana ovat, nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.
– Uuno Kailas
Lähti lentoon enkeli taivaan, tuli luokse väsyneen, sairaan, kosketti hiljaa posken nukkaa, silitti hellästi hopeista tukkaa, kuiskasi hiljaa: Lähdetään.
Lepää rauhassa, olet muistoissamme.
Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle.
Me kutsumme häntä, mutta hän ei käänny enää. Hän on matkalla lapsuutensa metsiin, sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan. Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
– Sirkka Turkka
Me muistamme katseesi kirkkahan, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille sä muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän.
Muistoa ei voi haudata,
sitä ei voi piilottaa tuhkaan eikä maahan.
Se elää linnun laulussa, kukan tuoksussa
ja tuulen huminassa.
Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan,
joka aamulla puhkee kukkaan
ja ehtoolla leikataan.
- Mika Waltari
Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat myötäsi menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne päivät ovat olleet.
Missä taivas ja meri kohtaa, minne aalto ja tuuli käy, minne aurinko nouseva hohtaa, siellä kaikki kerran toisensa kohtaa.
Minä kaipaan sinua. Ne sanat ovat sydämessäni.
Nuku rauhassa isä kulta,
elon huolet loppui sulta.
Luo äidin kaipasit joka ilta
– sua sinne johtaa nyt kaarisilta.
Tartu käteen äidin armaan,
hän sua vastassa on varmaan.
Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin, ei jätetty meitäkään tänne yksin. Jäi muistoksi lämpösi suloinen, silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.
Oli sulla sydän niin lämmin, hellä, oli siellä paikka meille jokaiselle. Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit, meitä aina muistit ja huolta kannoit. Kauniit muistot voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa.
On hiljainen taivaan ranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.
Oli iloa täynnä ne päivät, jotka luonamme viivyit.
Sun leikkisi kesken jäivät, pois taivaan pihoille siirryit.
Olen polkuni päässä, tuhansista erään ja niitä täynnä on maa. On viileä ilta, eräs päivä on mennyt, on painunut metsien taa.
-Aila Meriluoto
Päivänä kauniin kesäisen hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, on surumme suuri ja sammumaton. Lohtuna muistot rakkaat.
Sydän lämmin ei syki enää, sinun muistosi kaunis iäti elää.
Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi, kiire poissa on.
Side viimeinen kotiimme lapsuuden katkesi hiljaa sammuen.
Sinulle kiitokset kauneimmat tahdomme antaa. Sinut rinnalle isän/äidin ikiuneen kantaa.
Sun muistos kallis ainiaan
jää kauniina mieliimme loistamaan,
vaikk’ sydämes kultainen
väsyi pois,
emme hyvyyttäs,
lämpöäs unhoittaa voi.
Taivaan Isä rakkahin, lepo lempeä hänelle anna. Käsivarsin hellin ja turvaisin ikirauhaan luoksesi kanna
Täällä, pohjantähden alla on nyt kotomaamme. Mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.
Täyttyi määrä päivien, joutui päivä iltaan. Kääntyi katse taivaan kaarisiltaan.
Taivaan linnut, tuulet maan seuraksesi sinne saat. Kipua sä tunne et, hiljaisuutta kuuntelet.
Tallentakaa menneen parhaat muistot,
muiden olla antakaa
kuin ennen voimissani
te minut muistakaa.
Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan astui aurinkolaivaan suureen ja valkeaan.
Vedet virtaavat vuorilta.
Ne eivät solise, niillä on itkun ääni, eikä kukaan voi
niitä lohduttaa.
Ne ovat syntyneet
murheen sumusta,
mutta niiden sisälle
on Luoja kätkenyt hiljaisen soinnun: Älä pelkää.
– Einari Vuorela
Vaikka tiemme erkani päällä maan, jäi minulle muistojen silta.
Sillä sillalla kanssasi olla saan
joka ainoa päivä ja ilta.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Ps 23:2
Väsyneenä silmäs suljit, siihen hiljaa nukahdit. Yli rajan silloin kuljit, rauhan rannan saavutit.
Väsynyt sydän levon sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
Yö kun aamuksi vaihtui, tuli tyyntä ja hiljaista niin, yksi portti vain hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin.
Elo mainen kun iltaan raukes, oli tyyntä ja rauhaisaa niin. Joku portti vain hiljaa aukes ja se iäksi suljettiin.
Saata, oi Kristus, lepoon poisnukkuneen palvelijasi sielu sinne missä ei ole kipua, ei surua, eikä huokauksia, vaan on loppumaton elämä
Saata Herra lepoon nukkuneen palvelijasi sielu.
Anna, Herra, ikuinen rauha autuaalliseen kuolonuneen nukkuneelle palvelijallesi (nimi) ja suo hänelle iankaikkinen muisto
Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.
Autuas se, jonka Sinä valitset ja otat tykösi, oi Herra.
Hänen muistonsa pysyy polvesta polveen. Hänen sielunsa tulee hyvyydessä olemaan.
Sinä Kristus Jumalamme olet nukkuneen palvelijasi ylösnousemus ja elämä.
Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on Hänen pyhää nimeänsä.
Ollos iäti muistettu sinä autuuteen kutsuttu ja aina muistettava veljemme/sisaremme.
Anna, oi Jumala, lepo palvelijallesi.
Ollos iäti muistettu.
Iankaikkinen olkoon siunattu muistosi.
Hautauspalvelussa suunnittelemme hautajaiset toiveidesi mukaan. Liikkeessämme voit asioida rauhassa ja suunnitella ammattilaisemme avulla edesmenneen läheisesi näköiset hautajaiset.
Meiltä voit valita joko yksittäisen tuotteen ja palvelun tai hautajaisjärjestelyt kokonaisuudessaan.
